sunnuntai 28. helmikuuta 2010

ulver @ nosturi 26.2



1. Eos
2. Let The Children Go
3. Little Blue Bird
4. Rock Massif
5. For the Love of God
6. In The Red
7. Operator
8. Funebre
9. Silence Teaches You How To Sing
10. Plates 16-17
11. Hallways Of Always
12. Porn Piece Or The Scars Of Cold Kisses
13. Like Music
14. Not Saved


Ulverin keikkaan oli vähän vaikea suhtautua kun viimevuonna matkusti kumminkin Lillehammeriin asti katsomaan samaisen bändin esityksen, ensimmäisen laatuaan 15 vuoteen. Silloin laulaja Garm oli silminnähden jäykkänä, mutta niin oli ympäri maailmaa paikalle saapunut yleisökin, joka ei voinut yhtään tietää mitä odottaa. Pikkuiseen Maihaugsalenin auditorioon istutettu yleisö sai todellisen elämyksen, tosin tuolloin vain noin tunnin mittaisen.

Nosturi oli tälle tapahtumalla aivan väärä paikka. Ulver tulisi nähdä juuri tuollaisessa auditorio tms. -tyyppisessä ratkaisussa, eli vaikkapa Kulttuuritalolla. Siellä esitys tulisi kaikkiaan arvoonsa. Taustalla keikan aikana oli mainio screeni, josta tulvii tarkoin valittua kappaleita erinomaisesti täydentävää kuvaa. Garm on saanut pienimuotoisen helmikuun kestävän kiertueensa myötä aika paljon itsevarmuutta. Hän laulaa biisit paria poikkeusta lukuunottamatta todella hienosti. Parta ja massa hänellä senkun kasvaa, ilmeisesti toisin kuin hiukset, sillä päälaki on kyllä ollut visusti piilossa varmaan viimeiset viisi vuotta.

Setti ei onneksi ollut ihan sama kuin Norjassa ja tällä kertaa kuultiin neljä kappaletta enemmän. Nämä olivat Eos, For the Love of God, Operator ja Hallways of Always. Norjassa sensijaan kuultiin Byrds-cover Everybody's Been Burned. Sinänsä mielestäni oli hämmästyttävää ettei bändi voinut esittää yhtään tulevan psykedelia-coverlevyn tuotantoa vaikka I had too much to Dream Last Nightkin on ollut myspacessa kuultavana jo ties kuin kauan.

Kokonaisuus ei ehkä ollut ihan niin toimiva tällä kertaa. Keikan ensimmäinen puolisko aina Funebreen asti toimi oikeastaan todella hyvin. Funebre venyi liialliseksi viivyttelyksi ja mukafiilistelyksi, ajanpeluuksi. Täytyy myöntää että siihen fiilis vähän katkesi. Kyllähän biisit hyviä oli siitä eteenpäinkin ja etenkin keikan loppupuolella tulleet vedot Perdition Cityltä olivat erittäin tervetulleita. Siinä vaiheessa kun Not Savedin ensitahdit kuului, tiesi että se oli siinä. Norjassa tuo oli aika hämmentävä kokemus, tunnin mittaisen setin päättää vartin pituinen kappale ja screeni näyttää liikkuvaa pojan silmää. Nyt siihen osasi jo valmistautua ja sen otti paremmin vastaankin, kun sai vähän pidemmän setinkin.

Keikan yksi kohokohtia oli niin Norjassa kuin tälläkin kertaa Little Blue Birdin vaihtuminen Rock Massifiksi. Se on livenä niin järkyttävän hieno ja vaikuttava. Se on sitä etenkin screenillä pyörivien natsi-kuvien kanssa. Let the Children Go ja In the Red olivat jälleen keikan toiset huipentumat.

Viime keikalta mukaan tarttui Svidd Neger-vinyyli sekä ainoastaan kyseiselle keikalle painettu paita. Tällä kertaa paidat oli kiertuetta varten myspacen kautta faneilta pyydettyä taidetta, jotka eivät oikeastaan kovinkaan hienoja ollut. Yksi olisi ollut ihan hyvä, mutta eipä sitä enää tässä vaiheessa kiertueen viimeisille keikoille säästynyt. Puhumattakaan 200 kappaleen Shadows of the Sun spessupainoksesta.. Sain sentään Perdition Cityn, Blood insiden ja SotSin (paremmalla kansitaiteella kuin cd) LP-muodossa, joita olenkin haaveillut jo pitkään. Ensimmäisenä mainittu ensikertaa myynnissä vinyylimuodossa juuri kiertueella myytävänä ja SotSiakin painettiin tätä ennen vain hyvin rajattu painos osana alta aikayksikön loppuunmyytyä pakettia.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti