- Lukans renkespill (Introduksjon) 0:33
- Belus' død 6:23
- Glemselens elv 11:54
- Kaimadalthas' nedstigning 6:43
- Sverddans 2:27
- Keliohesten 5:45
- Morgenrøde 8:54
- Belus' tilbakekomst (Konklusjon) 9:37
Tässä taitaakin olla yksi odotetuimpia metallijulkaisuja aikoihin, että mistäs sitte alotettaisiin. Aloitetaanpa vaikka ihan suoraan siitä onko kyse siitä perinteisestä 90-luvun alun Burzumista, ambientmaalailusta vaiko kenties jostain aivan uusista tuulista. Mitä tahansa olisi voinut olla kyseessä, koska vapaasti Vargilla on ollut mahdollista työstää musiikkiaan viimeksi yli 16 vuotta sitten ja vankilaan luovutetuin syntikoinkin hän teki levyn viimeksi 1999. Kaikista mahdollisuuksista huolimatta paluulevy Belus on jotakuinkin suoraa jatkumoa vankeutta edeltävänä aikana tehdyille Hvis Lyset Tar Ossille (1994) ja Filosefemille (1996). Sen levy tekee rehellisesti selväksi heti kättelyssä. Mitään ambientiin suuntaavaa ei löydy, Varg on sanonut onnistuneensa lähiaikoihin paremmin kitarasävellyksillään, joten turha väkisin on muuta tuottaa.
Käyn nyt levyn läpi vinyylinä, koska sellaisena sen itsekin ostin.
Puoli A
Epämääräisen puolen minuutin intron jälkeen levy lähtee käyntiin Belus dødilla ja tuntuu kuin juuri mitään vankilatuomioita ei olisi lusittu tms. Voiko tämä olla näin, kappale ei paljoa häviä jo aiemmin mainittujen legendaaristen levyjen annille. Ihanan laahavaa burzumilmaisua riffien kuin vokaalien osalta keskipitkän kuusiminuuttisen avausraidan merkeissä. Ja siihen loppuukin ensimmäisen vinyylin ensimmäinen puolisko. Mukavasti tosiaan tasapainoiteltu nuo puolien kestot a-puolen viimeisten urien loppuen noin 7 minuutin kohdalla ja b-puolen ulottuvan aina lähes 2o minuutin saakka.
Puoli B
Glemselens elv on ensimmäisenä vuorossa tämän puolen kahdesta kappaleesta. Sen epätoivon kalvava riffi muistuttaa äärimmäisen paljon 2000-luvulla hypnoottisia alakulon riivaamia kappaleenjärkäleitä tuottavan Drudkhin tuotantoa. Ja pirun hyvältä kuulostaa, vielä paljon paremmalta kuin ensimmäinen kappale. Tykkään tällä levyllä myös paikoitellen oikein miellyttävästi kalkahtavista basson soundeista, joka kuulostaa erityisen mukavalta juurikin tässä raidassa. Kahdellatoistaminuutilla euforiaa Glemselens elv kuittaa paikkansa yhtenä Burzumin parhaista ikinä.
Puoliskon kakkosehdokas pistää tempoa peliin junnaavan jylläyksen jälkeen ja alkaa paahto Kaimadalthas' nedstigning nimeä kantavan teoksen merkeissä. Ihan lupaavasti alkava vajaa seitsenminuuttinen toimii ehkä noin nelisen minsaa jonka jälkeen alussa ihan toimiva puheenparren toisto alkaa käydä liialliseksi. Hienoinen takapakki liiankin hyvältä tuntuvan alun jälkeen.
Puoli C
Sverddanson on erittäin piristävä alle kaksi ja puoliminuuttinen rykäsy. Nostaa taas tunnelmaa edellisen raidan loppuvedätyksen jälkeen mukavan iloisella riffillään ja sopivan kieroutuneella soolontyyppisellä. Ehdottomasti paras levyn nopeista kappaleista. Keliohesten jatkaa nopeiden vetojen sarjaa loppujen lopuksi vähän keskinkertaisella toistolla, mutta kantaa sen jokatapauksessa ihan ok läpi kestonsa.
Puoli D
Viimeinen puolisko levystä alkaa surumielisellä Morgenroedella joka vetää tempon takas alas. Haikean toiston vyöryä siivittää hillitty pikku rumpukomppi. Tunnelma on erittäin onnistunut ja taso tuntuisi olevan taas lähellä levyn ensimmäisten kappaleiden luokkaa. Ennen puoltaväliä aletaan vetää homma taas pahemman kerran hallitun hypnoosin puolelle.
Belus' tilbakekomst (Konklusjon) jatkaa samoin linjoin, mutta saaden aikaan vieläkin transsinomaisemman tilan. Kappale tuntuu siltä kuin se vain jatkuisi ja jatkuisi. Siihen lumoutuu ja se tuntuu huomattavasti pidemmältä kuin mitä se oikeastaan onkaan. Sitten levy loppuu. Siinä se. Ei muuta ku uutta kierrosta..
No mites nyt sitten oma konklusjon levystä. Kaikkiaan aika pehmeän mölyiset soundit toimii hyvin, mutta olisihan mukana voinut olla vähän jotain esiinpistävämpääkin kontrastiksi. Olisihan mukana voinut olla huvikseen jotain syntikkahetkiä. Olisihan Vargin ääni voinut olla enemmänkin esillä. Olisihan sitä jotai yllätyksiä voinut antaa. Olisihan sitä tätä. Mutta ihan hyvä näinkin.
Belus on jokatapauksessa hyvä paluulevy ja toimii mielestäni kokonaisuutenakin paremminkin kuin jotkut vanhat hittilevyt. Sen lisäksi tietysti jo mainitsemani Glemselens elv nousee Burzumin parhaimmistoon, ehkä elämää suurempien Det Som En Gang Varin, Jesus' Todin ja Dunkelheitin taakse, mutta ainekin tämänhetkiseksi suosikiksi. Muutamat muutkin biisit lupailevat erittäin hyvää jatkoa ajatellen. Otetta ei ole menetetty ja seuraavaa levyä sopii odottaa innolla.
Hyvä Varg, osa levyn tuotosta menee Haitin uhreille, turha hänen itsekkään on varmaan voittoja kääriä kun taitaisivat mennä suoraan valtiolle. Muutamaa roposta taitaa Norja vielä tosiaan häneltä kaivata. Ja saatta myös olla että jo periaatteellisista syistä hänelle ei vastaavanlaisia kulttuuritunnustuksia tai palkintoja ikinä annettaisi, mitä on tyrkytetty jokuselle maanmiehilleen, vaikka hän myisi kuin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti