keskiviikko 16. kesäkuuta 2010

Korean Demokraattinen Kansantasavalta.




Leppoisa maa Aasiassa, joka tunnetaan paremmin Pohjois-Koreana. Sitä johtaa oikeudenmukainen ja reilu Kim Jong-Il, mestari lähes lajissa kun lajissa. Jalkapalloa hän ei itse sentään maajoukkuetasolla pelaa, mutta pieni porukka on kisoihin päässyt edustamaan vaikka yleensä maasta poistuminen on ankarasti rangaistavaa, jotakuinkin kuolemaan asti kuritusta ilman oikeudenkäyntiä. Paperilla maajoukkue on rankattu maailman 105. parhaaksi maajoukkueeksi (Suomi 52. eikä ikinä kisoissa) ja edustaa täten kisojen "huonoimpana" joukkueena. Tiiviisti yhdessä harjoitteleva joukkue ei ole paljoa länsimaille antanut esityksiä, eikä täten juuri kukaan tunne porukan pelityyliä. Maalivahtina toimii entinen hyökkääjä, koska riittävän kovaa maalinvartijaa ei muutoin löytynyt.

Eilen saatiin siis nähdä ensimmäinen näytös tältä viiden tehokkaan puolustajan joukkueelta ja vastassa oli Brasilia, rankingin ykkönen. Maalijuhlaa odotelleet brassit eivät tienneet mitä odottaa ja Pohjois-Korea pisti erinomaisesti vastaan, sallien vain täpärän voiton 2-1. Peli oli tästä syystä toistaiseksi yksi mielenkiintoisimpia ja teki tuntemattomasta joukkueesta kerralla seuraamisen arvoisen. Vaikeassa lohkossa kamppaileva joukkue saa ilman muuta sympatiapisteet.

Mitään lähetyksiä Pohjois-Koreaan ei peleistä lähde, eikä painettua sanaakaan saa maahan tuoda. Joten käykö tuloksetkin Kim Jong-il suodattimen läpi leikkauspajan kautta ja näytetäänkö sitten vain oman joukkueen maalit ja tilanteet kansalaisille? Leffafriikki kun on, diktaattori kidnappasi 1970-luvun lopulla P-Koreassa ohjaaja Shin Sang-okin vaimoineen, joilla oli tarkoitus alkaa muodostaa maan elokuvakulttuuria tarkan valvonnan alaisena. Joukkueen kamppailun seuraamisen välissä voikin sitte tutustua supreme leaderin pikku elokuvakirjaan vuodelta 1973. On the Art of the Cinema on saatavilla Amazonista.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti