Eugen Statistics. Heinäkuu

Musiikki

Kuusitoista levyä ollut kuuntelussa ylitse muiden viime kuussa. Kahdeksan kevyempää, kahdeksan raskaampaa. Ajattelin nyt kokeilla jotain uutta ja väsäsin soittolistat Spotifyyn viimekuun eniten kuuntelemistani kappaleista. En ole tosin Premium-käyttäjä, jotta en tiedä tuleeko siitä mitään jos yrittää kuulostella. Ilmeisesti listoja ei voi kuunnella ollessani offline-tilassa.

Kumpikin playlist koostuu kuudestatoista biisistä, toinen kevyemmistä, toinen raskaista. Biisit eivät ole mitenkään järjestyksessä kuuntelun määrän perusteella ja ovat muutenkin tehty tämän hetkisten valintojen, eikä faktojen perusteella. Liekö toimii edes, mutta sopii kokeilla. Eipä taida Spotifyttomia lämmittää ainekaan.

Kuukauden kuusitoista kevyttä.
Cushy July of Eugen

Kuukauden kuusitoista raskasta.
Harsh July of Eugen



Visage: Visage (1980)

Alcest: Souvenirs... Soinut tässäkin kuussa eniten. Vieläkin jaksaa kuunnella, mutta saa nähdä tuleeko yliannostus jossain vaiheessa vastaan.
Visage: The Anvil. Uusromantikkojen syntikkapop-helmi. Etenkin ns. A-puoli, Damned Don't Cry, The Anvil ja Night Train.
Opeth: Deliverence. Seuraavat kaksi levyä ovat toimineet pääsääntöisinä autolevyinäni puolisen vuotta. Tämä on nyt tainnut olla enemmän soitossa.
Opeth: Damnation. Ennen Opetheja autolevynäni toimi Mardukin Heaven Shall Burn... When We're Gathered.
Aborym: With No Human Intervention. Toiminut ruoanlaittolevynä keittiön räppänässä.
Miles Davis: Kind of Blue. Sinisiin hetkiin.
Marina & the Diamonds: The Family Jewels. Pienen tauon jälkeen olen taas fiilistellyt
keikankin lähetessä.
Wu-Tang Clan: Enter the 36 Chambers. Missattujen keikkojen sarja senkun kasvaa. Hieman on pitänyt tätäkin klassikkoa soitella kun ei paikan päälle mennyt kuuntelemaa.
Pensées Nocturnes: Grotesque. Tatuoinnin suunnittelun taustalla soi. Kaverille siis tuherran.
Ulver: Nattens Madrigal. Muutamaan kertaan on tullut kuunneltua uusi vinyyli ja kerran cd vertailun vuoksi.
Alcest: Ecoilles... Luultavasti otan tämän kovempaan kuunteluun tässä kuussa, ettei Souvenirs... kuluisi puhki.
Visage: Visage. Synapoppareiden debyytti. Tar ja Fade to Grey toimii.
Kampfar: Heimgang. Yksi tämän vuosituhannen paremmista Black Metal-levyistä.
Anaal Nathrakh: In the Constellation of the Black Widow. Sietää kuunnella tätäkin vielä pitkään, kun bändi kerran vihdoin teki ensimmäisen loistavan pitkäsoittonsa Total Fucking Necro-demon jälkeen.
Sigh: Scenes of Hell. Edelleen kuluvan vuoden parhaimmistoon kuuluva levy.
Marduk: Wormwood. Ihan tasaisen hyvä levy Mardukilta pitkästä aikaa, mutta pari raitaa on ylitse muiden - Funeral Dawn ja Whorecrown.

+Laibach: Macbeth. Puoltuntinen sävellys Macbeth-näytelmään. Hieno tekele.


Elokuvat.

On kyllä ollut huonojen elokuvien täyteinen kuukausi. Parhaat elokuvat olivat kuitenkin ensi-illat Inception ja When You're Strange, sekä tsekkiläinen kauhufantasia Valerie and her Week of Wonders. Sen lisäksi erityismaininnan saavat Muumion salaisuus, Julmia aikeita 2 ja Milka, jotka ovat syystä tai toisesta olleet suurimpia viihdepläjäyksiä.


Valerie and her Week of Wonders (1970).

Näkymätön Elina. Kuvauspaikoiltaan nätti, hyväntahtoinen pieni elokuva.
Dorian Gray. Ihan katsottava filmatisointi Oscar Wilden klassikosta.
Muumion salaisuus. Mahdollisesti kuukauden viihdyttävin, hauskin ja käsittämättömin teos.
When You're Strange. Onnistunut dokumentti The Doorsista.
Päivä jolloin maailma sokeutui. Aika tylsä, eli epäonnistunut b-leffa.
Häiden jälkeen. Menetteli arki-illan täytteenä.
Merirosvoradio. Kelpo brittikomedia 60-luvun piraattiradiosta.
Rakkautta vain. Samaan henkeen tehty ihan hauska hömppis.
Tähtisumua. Romanttisia fantasiaseikkailuja ei liikaa tehdä nykyään, joten ihan jees.
Julmia aikeita. Oikeastaan aika huono.
Julmia aikeita 2. Oikeastaan niin huono, että jopa aika hyvä.
Julmia aikeita 3. Turha, mutta mitätön.
Inception. Kyllähän se hyvä oli.
Milka. Muumion salaisuuden jälkeen käsittämättömin teos tässä kuussa. Kivat maisemat ja muutenkin näyttävä. Jäätävää porukkaa, ihan hauska katsoa.
Tattoo, a Love Story. Mitätön, mutta ihan symppis leffa.
Normaalia keskenkasvuisten käytöstä. Aiheesta olisi saatu aikaan hyväkin leffa, mutta toteutus on mitäänsanomaton.
Valerie and her week of Wonders. Hieno leffa. Aikalaistensa Witchfinder General ja Velho tyylinen, mutta näyttävämpi ja ajatuksellisempi.


TV & Video.


Alkuperäiset turtles-figut on aika kärsineitä, Rafaello on kärsinyt jopa kadoksiin.

Suuri osa ainekin poikapuolista lapsista saa kokea jossain vaiheessa lapsuuttaan erään lähes uskonnollista heräämistä vastaavan kokemuksen, joka on Turtlesit. Tämä vaihe on saavuttanut nyt sukulaispoikani ja siinähän tuli taas katseltua itsekkin aitoja oikeita alkuperäisiä Turtles-sarjan jaksoja. Turtlesit kuuluu kyllä ainekin itselleni kunniakkaaseen kympin ryhmään Alfred J. Kwakin, Nikke Knattertonin jne. jatkoksi.

Peter von Baghin dokumenttivalinnat pyörii tällä hetkellä YleTeemalla. Hyvä niin, itse en tosin ole kerennyt katsoa ensimmäistäkään, boksin uumeniin on tosin tallennettuna.

South Parkit pyörii Jimillä. Seurasin alunperin sarjaa ehkä ensimmäiset viisi kautta, jonka jälkeen tunsin vitsin kuluneen totaalisesti loppuun. Elokuvakin teki osansa innostuksen loppuun, toimien kai eräänlaisena kliimaksina. Nyt pitkähkön tauon jälkeen sarja tuntuu taas erittäin tuoreelta ja hauskalta. Mahdollista tietysti, että sarjalle tapahtui jonkinasteinen taantumakin aikoinaan, aivan kuten Simpsoneilla. Tauot tekee tietysti oikein hyvääkin turtumista ajatellen. Uusien Jimillä pyörivien jaksojen katsomisen lisäksi olisi tarkoitus katsoa lähiaikoina ensimmäinen ja toinen kausi uusiksi.

Eipä tule tuijotettua kovinkaan usein telkkaria, mutta nyt on muutaman kerran tullut toljotettua illan päätteeksi jotain sattumanvaraista antia. Paras surffailun päätös kuukauden aikana taisi olla YleTeeman Muukalainen, pysy pois (poistuu YleAreenasta 23.8), joka kertoo Lontoon Barking alueen ihmisistä. Alkuperäisväestö kokee olevansa uhattuna kun maahanmuuttajat tuntuvat valtaavan alueen.


Pelit.


Ompahan tällasetki.

En uskoakseni ole viimekuussa pelannut yhtäkään uutta konsolipeliä, mutta mainitaampa nyt sitten torninrakennus palikkapeli, Bandu. Peli ei ole uutta itselleni, mutten tietääkseni ole siitä ennenkään täällä maininnut. Pelissä on tarkoitus koota utopistiselta tuntuvia palikoita toistensa päälle rakennelman kaatumatta. Se jolla palikoiden loputtua on korkein torni, voittaa. Vaikka palikat näyttää mahdottomilta, niillä voi usein jatkaa yllättävänkin pitkälle. Erittäin hauska peli. Voittaa Timpurin ja muut kaltevat tornit.


Ruoka & Juoma

Viikinkiravintola Harald. Viikinkihenkinen ravintola on sisustettu teeman mukaisesti. Sen lisäksi tarjoilijat puhuvat "viikinkiä" ja menut lukee asiankuuluvalla tavalla. Tarjolla on mielenkiintoisia ruokia ja löytyypä listoilta myös Haraldin oma voimaolut ja viisauden viini mallia punkku. Olut on pehmeää ja hunajaista, viinikin oikein maistuvaa.

Alkuhyvänä ryytimaasta ja padoilta otin Skaldin lihakiven, johon kuului poromoussea, villisikasalamia, savulla lepytettyä porsaanposkea, punaista makkaraa sekä savuisaa ankanrintaa. Kaiken kruunaa tervaan pudonneet puolukat ja sieniperunasalaatti. Setti tarjoillaan liuskekiveltä. Voin suositella.

Päähyväksi otin kuusien katveesta ja tunturien tuulista Poron maksaa Kaupangista, johon kuuluu maukasta poronmaksaa pekonilla parannettuna, kahden marjan kastia, kasvimaan antimista tehtyä muusia, puolukkaa sekä punamaan sipulimarmelaatia. Hyvä setti, mutta kaikki listalla kuulostaa niin hyvältä, etten usko että tarvisi koskaan ottaa kahta kertaa samaa annosta.

Jälkihyväksi nokipannukahvit. Sanottakoon hintatasosta, että valitsemani annokset olivat kympin molemmin puolin. Kalliit herkut on sitten kalliita ja jos haluaa oikein sikailla voi ottaa valmiin menukokonaisuuden tai vähintään kahdelle tehtäviä superannoksia. Suosittelen ravintolaa lämpimästi, luulisin päätyväni tuonne itsekin uudestaan.


Siskoltani Englannista 1990. Turtles-hammastahnatuubikin on säilytetty, mutta kadoksissa.

Hesburger. Nämä kunnon majoneesihirvitykset kuuluu silloin tällöin asiaan.

Falafel-hampurilainen. Kerrankin kasvissyöjiä ajatellaan tuomalla vaihtoehto iänikuisille kasvishamppareille. Härkäpavuista, kikherneistä ja mausteista koostuva pihvi ei tosin kaikille maistu. Itsekään en juuri tuotteesta perusta, mutta arvostan tätä tekoa.

Fish & Chips. Julmaa pilaa brittien perinteisestä herkusta. Onneksi kyseessä on pelkkä kausituote. Kämänen kalapuikula ja pari ranskalaista ei ole nähnytkään alkuperäisiä Fish 'n chipsejä.

Kanatortilla. Tämän hetken tarjoustuote sisältää kanaa, fetaa, salaattia, tomaattia, jalapenoa ja kunnon pruutin majoneesitörpöstä. Erinomainen valinta. Ainekin oma suosikkini tarjousajan puitteissa.

Kahvit.

Stockmann Luxury. Vaaleapaahtoinen ja hienoarominen. Suositeltava valinta.
Ikea Bryggkaffe Mellanrost. Keskipaahtoinen hapan luomutuote. Saa vain 250g paketissa, joka maksaa saman verran kuin normaali puolen kilon Saludo. Suositeltava kokeilu tämäkin.
Löfberg's Lila, Stark. Luottokahvini vahvin (5) painos on erittäin miellyttävän makuista perusvahvaa kahvia, purut todella tumman ruskeita. Ei tarvitse sotkea maitoon, maistuu mainiosta sellaisenaan ja aivan varmasti olen juonut vahvemman makuisia kahveja, jotka on vahvuusasteeltaan paljon pienmpiä. Tämäkin siis suositeltavaa.

Tee.

Forsman Tean Teeruusukelajitelma.

Rakkauden ruusu. Musta lehtitee, jonka sisältä avautuu kiehuvassa vedessä punainen camelian kukka.
Jasmiinitorni. Vihreä lehtitee sidottuna tornin muotoon on aromatisoitu jasmiinin kukilla.
Teeruusu. Mustan teen lehtiä ja kultaisia silmuja sidottuna ruusukkeen muotoon.


Camelian kukka kurkkaa.

Tuotteet on käsin sidottuja, hauduttaessa kukat avautuu. Näiden haudutushetki on jo melkein taidetta, vähintäänkin luksusta arkeen. Stockmannilta ostetussa lajitelmassa on kolmea eri ruusuketta, yhteensä 20 kpl. Suosikkini taitaa olla tuo Rakkauden ruusu joita paketissa on kymmenen. Jokaisen voi käyttää suositusten mukaa kolmeen kertaan, kullakin kerralla maku tulee esiin erilailla. Suosittelen tällaisenkin paketin kokeilua erittäin lämpimästi.

Olut.


The owls are not what they seem..

Tässä oli taas tämänkertaiset menneiden muistelot. Pöllöä en kerennyt heinäkuun puolella maistaakaan. Ehkäpä asia vielä korjaantuu.

Hyvää elokuuta.