torstai 3. maaliskuuta 2011

Vuosi elämästä (Another year, 2010)


Mike Leighin elokuvat on tunnettuja pitkistä improvisoiduista kohtauksistaan, jotka on jalostunut useiden viikkojen hahmonluomisprosessin seurauksena. Vuosi elämästäni on ehtaa tavallisen brittielämän seurantaa, jossa jokaisella on oma paikkansa. Vanha onnellinen pariskunta elää tasapainoista elämää, pitäen kutsuja tutuille ja sukulaisille. Vanhan koulukunnan entiset hipit ovat löytäneet sopusoinnun, joka vain harvalta tulee ikinä onnistumaan. Heitä ympäröivät ihmiset ovat levottomia tai onnettomia sieluja, vailla samanlaista harmoniaa.

Elokuvan suomenkielinen nimi jo kertoo aika pitkälti mistä on kyse, siinä tosiaan käydään läpi vuosi eräiden ihmisten elämästä. Mielestäni alkuperäinen nimi antaa kuitenkin aivan eri tavalla arvoa sen tarkoitusperille kuin käännös. Yli kaksituntinen kurkistus brittiläiseen arkeen on jaettu neljään osaan, vuodenaikojen mukaan. En näe tällä ratkaisulla mitään kovin suurta merkitystä itse kokonaisuudelle, mutta kyllähän se auttaa hieman rytmittämään aikavälien suhteuttamista.

Vanhat ihmiset ovat vain harvoin elokuvien valokeilassa ja jo tästä syystä elokuvaa on ihan hauska seurata, joskin epätasapainoiset nuoremmat sukupolvet välillä shown valtaavatkin. Mitään suuria kohokohtia tai kiihdytyksiä elokuvalta ei tarvitse odotella, kaikki sujuu peribrittiläiseen malliin maltilla ja tavan elämän kiusallisilla tilanteilla. Ympäristö ja ihmisetkin näytetään sokeroimattomana, eikä ihmiselämän onnettomuudellakaan mehustella mitenkään liikaa.



Vuosi elämästä avautuu varmasti parhaiten niille, jotka ovat tottuneet englantilaiseen elämänmenoon, sanotaanko vaikka Sohvanvaltaajien tyyliin. Kaikki rakentuu pitkien keskustelujen ja hahmonrakentelun ympärille. Pääosin nämä tapahtuu erinäisten juhlatilanteiden yhteydessä, oli ne sitten grillijuhlat tai mitä tahansa. Hahmot eivät ole mitenkään ylikorostettuja, vaan oikeasta elämästä löytyviä ressukoita tai ylieläväisiä siippoja. Huumoria on viljelty harkiten ja sekin on yhdistelty suurimmaksi osaksi ihmisten kiusallisiin sattumuksiin, joita on samalla sympatisoitava.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti