maanantai 21. marraskuuta 2011

Viisikymmentä televisiosarjaa #25-21

25. Six Feet Under (2001-2005)

Mullan alla, 5 kautta, 63 jaksoa


Jälleen sarja joka kiehtoi mielenkiintoisella ideallaan. Jaksot alkavat sattumanvaraisella kuolemantapauksella, yleensä varsin ironisella sellaisella. Hautausurakoitsijaperheen arkea sai seurata muutenkin hyvin mustalla huumorilla sävytetyin kääntein, joita käsikirjoitti juuri ennen sarjaa American Beautylla vaikutuksen tehnyt Alan Ball. Tuolloin kovin lupaavalta tuntunut käsikirjoittaja ei ole toistaiseksi onnistunut toistamaan samanlaista innostusta kohdallani. Towelhead oli ihan kohtalaisen kelvollinen elokuva, mutta itse en True Bloodista välitä sitten lainkaan, vaikka parhaani yritin.


 24. Da Ali G Show (2000, 2003-2004)
 Ali G Show, 2 kautta, 18 jaksoa




Sacha Baron Cohen on luonut liudan legendaarisia hahmoja ja saanut yhden jos toisenkin pilansa kohteen repimään pelihousujaan. Boratin oma elokuva toi viimeistään Cohenille jättisuosion ja nykyään miehestä koitetaan veistää ihan tosissaan otettavaa näyttelijääkin. Borat elokuvan lisäksi koomikko on mielestäni ollut parhaimmillaan vanhassa kunnon Ali G Showssa, jossa arvovaltaisiakin vieraita vedätettiin miehen huvittavien alter egojen voimin.

23. Smack the Pony (1999-2003)
Ponille kyytiä, 4 kautta, 23 jaksoa



Brittinaiset ovat olleet viime vuosikymmenillä erityisen hauskoja. Ponille kyytiä on ilman muuta yksi sketsisarja suosikeistani ja lähes joka jaksosta löytyy klassikkoainesta. Yksinkertainenkin juttu kääntyy loistavaksi viihteeksi kun toteuttajakaarti on näin hulppea. Sarjan loputtua sen tyyliä on kopioitu tiuhaan enemmän ja vähemmän suurella menestyksellä.

22. The League of Gentlemen (1999-2002)
Herrasmiesliiga, 3 kautta, 19 jaksoa


Kolmas brittisarja putkeen ja vaikka kaikki edustavat nimellisesti komedian tyylisuuntaa, samasta muotista niitä ei todellakaan ole valettu. Herrasmiesliiga on inhottava. Se on hauska ja kiehtova. Se on ällöttävä. Se on kierolla tavalla viihdyttävä. Asetelma on etäisesti sukua brittiläiselle mestariteokselle Wicker Man (1973), jossa tutustutaan varsin erikoisia tapoja omaavaan yhteisöön, jossa paikallisuus saa aivan uuden merkityksen. Lähes kaikki roolit suorittaa kolme näyttelijää, jotka muodostavat käsikirjoittajan kanssa Herrasmiesliiga kollektiivin. Porukka on työstänyt sysimustaa huumoriaan myös radioaalloille ja teatteriin. Paikallisiin tietenkin.


21. Desparate Housewives (2004- )
Täydelliset naiset, 8 kautta, 165 jaksoa


Täydelliset naiset edustaa täydellisesti sitä amerikkalaista televisiota, josta itse pidän. Se kuvaa kliseistä lähiöidylliä, jonka pinnan alla kuohuu vähän joka suunnalla. Kotivaimot ovat värikkäitä persoonia, kullakin on oma tehtävänsä yhteisön sekä viihteen nimissä ja kaikki näyttelijät hoitavat sen varsin mallikkaasti. Bree oli etenkin alussa kaikista hienoin hahmo, aina täydellisyyttä ja säntillisyyttä tavoittelevana unelmavaimona, jonka sisäistä murenemista saattoi odottaa hetkellä millä hyvänsä. Myöhemmin jokaisesta on avautunut aina vain enemmän mielenkiintoisia puolia ja ominaisuuksia. Sitten toisaalta on myös Susan, joka säätää ja sählää. Ensimmäinen kausi oli ehdottomasti parasta seurattavaa laadultaan, jonka jälkeen taso hieman vaihteli toisen kauden ajan. Aina on ollut jokin keskeinen suurempi juonikudos meneillään pienempien rinnalla ja siellä täällä on levähdetty pitämään suuremmasta kuvasta vapaita erikoisjaksojakin. Hyviä nekin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti