torstai 3. toukokuuta 2012

2000-luvun parhaat elokuvat: À la folie... pas du tout (2002)


Laetitia Colombani: À la folie... pas du tout (suom. Rakastaa... ei rakasta, 2002)

Angélique on rakastunut. Hän ostaa elokuvan alussa ruusun rakastamalleen lääkärille, tri. Loïc Le Garrecille. Voi kuinka hän onkaan rakastunut. Heillä on edessä ihana tulevaisuus yhdessä, kunhan mies jättää vaimonsa. Näin ajattelee Angélique. Oikeasti Angélique on sairas, erotomaniasta kärsivä raasu, jonka harhainen todellisuuskuva on tehdä tohtorin elämästä helvettiä.

Ehdottomasti vuosikymmenen aliarvostetuimpia elokuvia. Shokeeraava psykologinen tutkielma rakkaudesta ja pakkomielteestä. Elokuvan nimihän tulee tietysti ajatusleikistä, joka suurimmalle osalle on opetettu jossain vaiheessa lapsuutta. Kukan terälehtiä irroittaessa sanotaan vuoroin rakastaa ja vuoroin ei rakasta. Viimeinen lehti sitten kuvitteellisesti määrää mitä mieltä rakkauden kohde on kukan kynijästä. Nimi kuvaa täydellisesti elokuvaa, vaikka käännettynä se kuulostaakin valjummalta. À la folie tarkoittaa ennemminkin hulluna, eli rakastunut jopa todellisuuden sumentaen. Siitä elokuvassa on nimenomaan kyse.

Audrey Tautou nappisilmineen valloitti suuren osan maailmasta hellyyttävänä Améliena vuotta aiemmin ja tavallaan sama naivius on tässäkin elokuvassa Tautoun voimavara, joskin aivan käänteisenä tekijänä. Elokuva nousee vaikuttavaksi epälineaarisuutensa ansiosta, joka antaa katsojalle aivan uuden tavan nähdä ihmismielen puolia. Psykologista fantasiaa ja -trilleriä rakastavana katsojana otan avosylin vastaan kaikki yritykset luoda uusia kekselijäitä ratkaisuja genreen ja tämä kuuluu ehdottomasti vuosituhannen parhaimmistoon kahden upean, nimeltä mainitsemattoman Christian Bale -elokuvan ohella.


 



Ohjaaja Laetitia Colombanista ei olla juurikaan elokuvan jälkeen kuultu. Uskoisin tällä olevan vielä jotain annettavaa. Rakastaa... ei rakasta toi jo niin freesin näkökulman aiheeseen, mustalla huumorilla maustetun tragikoomisen rakkaustarinan, joka hyödynsi älykkäästi Tautoun sen hetkistä statusta. Kuvaus esittää hänet onnistuneesti yhtä suloisena ja hyväntahtoisena naisena kuin läpimurtoroolissaan, mutta kääntääkin asetelman fiksusti päälaelleen.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti