keskiviikko 23. toukokuuta 2012

2000-luvun parhaat elokuvat: Martyrs (2008)

Pascal Laugier: Martyrs (suom. Marttyyrit, 2008)


Nuori ja pahasti traumatisoitunut tyttö pakenee teurastamosta. Hänet sijoitetaan uuteen kotiin, jossa hän ystävystyy ikäisensä tytön kanssa. Vuosia kuluu ja menneisyyden haamu vaanii, laihan ja kalpean naisen muodossa. Kaikella on syynsä ja tarkoituksensa, mutta kuinka karmeat, sen elokuva kertoo. Niiden pahamaineisten herkempien katsojien kannattaa miettiä tarkkaan, onko valmis ottamaan selvää.

On aina hankala sijoitella ja vertailla puhtaita genrehelmiä ja aidosti parhaita elokuvia. Lyhyesti kuvailtuna ranskalainen Marttyyrit on kidutuskauhua, täysin vertaansa vailla oleva kauhukokemus, inhottava ja kaikilla tasoillaan viihdyttävyyden ja elokuvanautinnon kyseenalaistava, mutta armottomuudessaan todella vangitseva.

Shokeeraamaan elokuvat yltää melko harvoin. Kauhuelokuvat - jopa kidutuskauhu on pääosin liian itsetarkoituksellista mässäilyä shokeeratakseen. Harkittu järkyttäminen kauhuelokuvissa jää usein joko hetkelliseksi pelotteluksi tai sen noloksi yritykseksi. Äkillinen säikyttelykin toimisi harvoin ilman korvia halkovaa ääniefektiä. Esimerkiksi aiemmin listauksessa mainitut Von Trier ja Haneke ovat nykyohjaajista kyenneet järkyttämään jollain tasolla. He tekevät sitä välittömän kauhugenren ulkopuolella.

Tämän sortimentin kauhun alalaji on kaikkiaan melko kyseenalainen. Se on silti yleistynyt myös valtavirrassa. Saw ja Hostel muodostuivat hiteiksi, mutta edustavatkin hyvin viihteellistettyä osastoa sarjassaan. Pascal Laugierin Marttyyrit saa välillä lähes kyseenalaistamaan halun katsoa elokuvaa. Kyse ei ole pelkästä raakuuden asteesta, vaan nimenomaan siitä miten se on saatu tuotua katsojalle asti.


 


Genre-elokuvat eivät ole eläneet parhaita päiviään uudella vuosituhannella. Sci-fi, fantasia ja kauhu ovat haaleita haamuja ja kierrätettyjä kopioita 1970-80 -lukujen vastaavista. Kantaaottavuus ja kapina ovat kadonneet, mielikuvitus ja omaperäisyys surkastuneet, sekä aito halu luoda ajattomia teoksia on murto-osa entisestä. Tämä siis menevän elokuvan parissa. Tuoreita, omaperäisiä ja perinnetietoisia genre-elokuvia tehdään toki vielä, mutta vain pienemmissä piireissä.

Kauhuharrastajat ovat löytäneet Marttyyrit ja vastaanotto on ollut suhteellisen hyvä. Onhan se vaikea asettaa linjalle kaiken elokuvan kesken. Se pystyy vaikuttamaan suuresti katsojan tunteisiin, se pystyy aiheuttamaan voimakkaitakin reaktioita. Se on siis erittäin hyvin tehty. Tavoitteessa on onnistuttu. Toinen asia onkin, olisiko sen halunnut olevan ihan niin hyvin tehty. Pysyy kieltämättä mielessä kauan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti