perjantai 25. heinäkuuta 2014

Apinoiden planeetan vallankumous (Dawn of the Planet of the Apes, 2014)

Matt Reeves: Apinoiden planeetan vallankumous (Dawn of the Planet of the Apes, 2014)

Apinoiden Planeetan vallankumous ylläpitää uuden saagan aloittaneen elokuvan tasoa, eikä tule pettämään realistisia odotuksia. Ensimmäinen puoliskon lupailee jopa enemmän, mutta mielenkiintoinen rakentelu jää tyystin, elokuvan leimahtaessaan silkaksi konfliktiksi.

Apinat kaikkosivat ensimmäisen osan kapinan jälkeen läheiseen metsään rakentamaan omaa apinasivilisaatiotaan, jonka alkuhämäriä tahdittaa nyt erehdyttävästi György Ligetin Requiemia muistuttava sävellys. Ei epäilystäkään, etteikö 2001: Avaruusseikkailun alkujakso, dawn of man, olisi muutenkin tarkkaan päntätty.

Ihminen jäi apinoista poiketen lähes toimettomana kärvistelemään pahasti rapistuneeseen kaupunkiinsa, ilman sähköä, pienen immuniteettisuojaa nauttineen väestönsä kesken. Apinainfluenssa vei valtaosan ihmiskunnasta ja kymmenen vuotta kapinan jälkeen ollaan taas valmiita edes yrittämään.

Katkeruus, viha ja kostontahto ajaa marginaalia kummassakin leirissä, mutta vaikka ihmiskunnan johtoaseman lunastanut Gary Oldman väheksyy eläinten tuhovoimaa ja apinain johtaja suhtautuu skeptisesti ihmisen hyviin tarkoituksiin, kumpainenkin päättäjä haluaa selvitä ilman verenvuodatusta.




Tekopyhäksi moralisoimiseksi, diplomaattisten ratkaisujen hauksi ja kliseisten petturien esillemarssiksi äityvä konfliktikudos pitävät huolen siitä, että ensimmäisen puoliskon jälkeen elokuvan lähtiessä rymistelyksi, hyvin alkanut punonta purkautuu räimeeksi pelkän räimeen vuoksi.

Ristiriitaisesti mähinöitä odottelee elokuvalta koko ajan, tiedostaen, etteivät ne tule lunastamaan mitään. Teknisesti ison budjetin, tietokonein avustetut, taistelukohtaukset eivät ole harpponeet suurin harppauksin pitkään aikaan. Hieman taktisempi sodankäynti olisi heti korottanut pointseja ja pitänyt mielenkiinnon yllä.

Tulevaa kotikatsojaa käy kyllä sääliksi, kun loppupuolisko on niin riippuvainen teatterikokemuksesta. Yhteenotot ovat kelvollista katseltavaa kankaalta ja vyöryvän äänimassan äärellä, mutta nekin unohtuvat seuraavassa hetkessä.

Ihmisnäyttelijöiden mallintaminen CGI-hahmoiksi pystyy vielä jonkin verran edistymään. Apinoiden aidolta vaikuttava karvapinta on aivan toista luokkaa kuin kaltaisensa tekstuurit vielä muutamia vuosia sitten. Uskottava, näyttelevä eläin, sen olematta oikeasti eläin, on aina vain lähempänä.




Kertoo tietysti jotain, että seuraavaakin osaa jää odottelemaan innolla, eikä ajatus alkuperäisen saagan uudesta katselukierroksesta johdu pelkästään alkuperäisteosten ylivertaisuudesta.

Apinoiden planeetan vallankumouksessa on paljon hyvää yritystä, viihdettä ja näyttävyyttä, eikä varsinkaan Apinoiden planeetta -merchandise fanien kannata sitä karttaa. 3D-näytöksellä sitä ei kuitenkaan kannattaisi pilata.

lauantai 19. heinäkuuta 2014

Finnish Pop Lyrics I



North Karelia

Life didn't give much,
the rainbow ended at the hot dog kiosk.



Harder hands

...

He never came home that night.

Harder heart and harder hands,
had taken him.
The most familiar streets,
stones and ditches hid our son.

Street doesn't talk,
does not confess,
where is our boy?

Where you touched,
were someone else's..

Lifelong is the mother's sorrow,
cradle is silent now and the rocking chair.

Who could have done this to mom's little one?



Note of Autumn

Living is dying.
Hold my hand,
let's be quiet.



Hey, elves, jump around

Life lasts just a moment,
and even that's all grim and tedious..

Hey, elves, jump around,
it's the most joyful time!





Land of sorrowful songs

Innocent for being born,
in this ice cold northern land,
where our forefathers, drunken of course,
beat their wives, children, if caught.

Classic destiny of man,
boy wanted to avoid,
will not buy an ax,
will not drink booze.

Otherwise the house is drunk.
Snow is calling.
The family.
I don't want to be like daddy.

But unemployment, liquor, ax and family.. 
Snow, police and the fatal error..
The land of thousand tragedies
may run to it's thousand lakes. 

Juniper nation with the amount of self-pity,
that cannot be measured on common sense.



Grief is the guest of honor

Sorrow has to be watered with tears,
so it springs into bloom. 
Pamper and care, with caution, 
so it won't go to waste. 

Never convert from your door,
if grief knocks,
ask it in, feed and solder,
provide a bed to sleep. 

When the flower has seen the summer,
it'll break down into the ground, comes soil.
You can still see it as a flower, 
memories are the most expensive gold. 

...

To cry, are the human eyes made for,
so let the tears roll...





The Underworld

Painful sick sorrow,
plays souls last song,
invited to death party,
earth swallows all false hope,
to the deepest..

to the underworld,
we shall all go down to die in herds..



Cold City

Coldness covers the city,
greedy looks, carelessness,
dread teeth of stone houses,
icicle people, dead eyes of shopping malls,
crying walls of prisons, spitting metallic gods.
From eunuchs' gods,
begging for mercy,
you are howling in chorus - money, power, honor.
Is gain the main in life?
And strength against human?



Forestflowers

Autumn has met the woods,
unrelieved darkness of the night,
the sighing pines
protect the flowers.

Alone, depressed, I join the flowers.
Pick them up for my love.



Rampagerock

You will be left with nothing,
or less.