sunnuntai 2. huhtikuuta 2017

50 Video Games - The Manifest

Hei,

Rikon blogin hiljaiselon henkilökohtaisella projektilla, jonka tarkoitus on määritellä pelihistorian suurimpia suosikkejani.

En osaa varmuudella sanoa oliko kasibittinen Nintendo lainassa naapurin pojalta ennen taloutemme ensimmäistä tietokonetta, mutta 1990-luvun taitteessa sain kumpaankin ensikosketukseni. Nessin ensimmäiset lainakasetit olivat perinteisiä: Super Mariot, Zeldat, Turtlesit ja Duck Hunt.

286 PC:n mukana saapui kohtuu kammottava Pipemania. Ensimmäisiin hankittuihin peleihin kuului mm. Crime Wave, Prince of Persia ja Battle Chess. Ensimmäisen lahjaksi saamani pelin, Volfied, alkuperäinen juliste löytyy edelleen. Nintendo oli kiva lisä jo silloin, mutta kuuluin kyllä aina ensisijaisesti DOS master raceen...

On ollut aikoja kun ensimmäisillä kolmella PlayStaytionilla tuli pelattua paljon moninpelejä, etenkin FIFA, NHL, tappelu- ja autopelejä, mutta pelaaminen kallistuu edelleen vahvimmin PC:n (Steam, gog, Battle.net, Dos Box) ja Wii U:n linjoille, ohellaan oman putkitelevisionsa vaativa NES, sekä satunnaiset Android-pelit.

Luultavasti toistatuhatta pelattua peliä myöhemmin haluan ennen kaikkea itseäni varten listata tärkeimpiä pelejä tähän listaan.

Pääsylippu listalle määräytyy salaisen ja hyvin kryptisen algorytmin avulla. Aineosat eivät ole salaisia, mutta mittasuhteet ovat. Tärkeimpiä tekijöitä ovat näyttävyys, design, (uudelleen) pelattavuus, viihdyttävyys, kontrollit, juoni, musiikit ja hahmot.

En ole kiinnostunut toistamaan tietynlaisia pelityylejä liikaa, joten etenkin urheilu-, autoilu- ja perusräiskintä jää minimiin, sillä suurin osa niistä tarjoaa sitä samaa. Muutenkin mielenkiintoisempaa kallistua tarina ja design-vetoisuuteen, joten edellämainittujen kustannuksella platformerit ja point 'n click adventuret saavat sitäkin enemmän palstatilaa.

En pääsääntöisesti ole pitänyt peleissä valokuvantarkkaa aitoutta tavoittelevasta pseudorealismista, joka näyttää minulle täysin kylmältä ja kuolleelta. Vaikka nykyään realismin tavoittelussa päästään tyylikkäisiin tuloksiin, arvostan usein enemmän kuvituksellista grafiikkaa. Poikkeuksia toki on.

En jaksa monimutkaisia kontrolleja, urpoja puzzleja, tarpeettomia labyrintteja tai turhaan pitkitettyjä loputonta määrää tutoriaaleja ja välikohtauksia.

Jollain tapaa makuni on laaja, mutta massiivisin nyky-mainstream ei jaksa oikein kiinnostaa. Mass Effectit tai Falloutit ei ole juttuni. Skyrimini on vielä muoveissa ja Witcher jäi kesken. Ideana ei onneksi ole saavuttaa samanlaista listaa kuin keskiverto pelilehti tai -sivusto, toisaalta ei myöskään ladella kuriositeetteja muodon vuoksi.

Tämä ei myöskään ole mikään historiikki, joten ikonisuudella, nostalgisuudella tai menestyksellä ei ole merkittävää painoarvoa. Mukana ei ole Pongia, Donkey Kongia, Pac-Mania, Space Invadersia, Tetristä, Minesweeperiä, Matopeliä tai Pokemon Go!:ta. Jokaisesta mainitusta olen pitänyt. Niiden ikonografia koristaa niin lompakkoani, koristetyynyjäni kuin jääkaappiani huutaakseen selkokielellä että olen jonkinasteinen gamer.

Pelimuseoissa autenttisilla arcade-masiinoilla ja jättiscreeneillä pelattuna edellä mainitut klassikot ovat antaneet hyvinkin suuria kokemuksia ja muistoja. Tarkoitus on kuitenkin listata pelejä joita voin suositella nykypelaajille, joihin haluan palata tai jotka ovat antaneet suurimpia elämyksiä itsessään.

Viisikymmentä peliä on erittäin pieni määrä, joten listalla on myös tiukat rajoituksensa. Yksi peli per franchise, sillä muuten tietyt pelisarjat dominoisivat liikaa. Max. kolme peliä per pelitalo. Listattujen pelien yhteyteen lisään mainintoja pelisarjojen- ja tyylien muista tsekkaamisen arvoisista yksilöistä.

Olisi mahdotonta ja typerää koettaa täydellisesti listata eri maailmasta olevia pelejä keskenään yksittäisten sijoitusten välein, joten 50 peliä on lohkottu viiteen tieriin, alkaen Tier V:stä, jatkuen kuukauden jokainen sunnuntai kohti kärkikymmenikköä.

Päätoiminen pelinickini: JugendZ.

Battle.netissä edelleen käytössä vanhempi vakioni: JAKKI, arcade-masiinoissa JGZ tai JAK, satunnaisissa tapauksissa Alfons tai Nestori. Minkään syntyperistä on turha vaivautua edes kysymään. Kiinnostaisi tietää itsekin...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti