perjantai 10. syyskuuta 2010

About Top 10: Adele Enersen.


A Space Odyssey 2010.

About Top 10 on sarja jossa ihmiset kertovat omista lempielokuvistaan. Olen siis pyytänyt kaikkia osallistujia miettimään omat suosikit ja kertomaan millainen vaikutus niillä on ollut ja milloin on nähnyt ne ensikerran. Tämän lisäksi osallistujat kertovat elokuvien kulutuksestaan yleisesti, mikä on viimeisin elokuva jonka on käynyt katsomassa, mielipide suomalaisista elokuvista ja parhaista soundtrackeista. Off-topicina kuullaan myös kunkin mieltymys kahvinjuontiin.

Esitelköön tämänkertainen vieras itse itsensä.

Olen Adele Enersen, äiti, Mila's Daydreams -bloggaaja ja tulevaisuudessa myös lastenkirjailija. Työstän juuri esikois-satukirjaani kuvablogini pohjalta.

Katsomme todella paljon elokuvia, vähintään 4 elokuvaa viikossa, joten suosikkini vaihtelevat paljonkin ja myös iän myötä oma maku muuttuu. Nuorempana olin melkoinen kauhuelokuvafriikki, mutta nyt en oikein saa kauhuelokuvien pinnallisista henkilöhahmoista ja ennalta arvattavista juonikuvioista juuri mitään irti. Toisaalta, ehkä kauhuelokuvat vain olivat ennen parempia.* Katson elokuvia b-luokan splättereistä film noiriin, mutta suosikkejani ovat yleensä mielenkiintoisesti rakentuvat draamat, thrillerit ja animaatiot.

Musiikki on ollut minulle aina elokuvissa tärkeä tekijä, mutta koska olen naimisissa elokuvasäveltäjän kanssa olen alkanut kiinnittää erityistä siihen. Tunnistan säveltäjien tyylejä ja suosikkejani ovat Badalementi, Danny Elfman, Michael Nyman, Alexandre Desplat, Bernard Herrmann, Henry Mancini, Ennio Morricone. Mutta jos minun pitäisi valita yksi soundtrack ylitse muiden, se ei ehkä kuitenkaan olisi puhdas film score soundtrack, vaan The Matrix elokuvan biiseistä tehty soundtrack. Myös Kill Bill vol1. soundtrack on mielestäni loistava.

Viimeksi kävimme elokuvissa katsomassa Cameronin Avatar -leffan. Olin raskaana ja voin äärimmäisen pahoin 3D efektien takia. Heti päästyämme ulos, oksensin. Eli jostain kumman syystä en liittynyt mukaan elokuvan faneihin. Ehkä elokuva jäi mielestäni muutenkin kovin pinnalliseksi ja olisin odottanut henkilöhahmojen rakentamiseen vähän tiukempaa otetta. Vauvan kanssa en ole vielä uskaltautunut elokuviin, vaikka finnkino järjestääkin Helsingissä jotain vauvanäytöksiä. Meillä on kotona kuitenkin kotiteatteri ja isohko valkokangas, joten jaksamme odottaa elokuvien ilmestymisen vuokrattavaksi tai ostettavaksi. Viimeisin katsomamme elokuva kotona oli Anttilan alelaarista löydetty The Cell -blue ray. Tarsem Singh hallitsee musiikkivideoohjaajana kauniin ja värikkään kuvakerronnan ja sattumalta tykkään monistakin elokuvista joissa seikkaillaan unessa tai mielikuvituksessa, antaisin elokuvakokemukselle kouluarvosanaksi sellaisen vahvan seiskan.

En ole erityisemmin suomalaisten elokuvien ystävä, mutta tiedän suomesta monia potentiaalisia nuoria tekijöitä, joille soisin enemmän tukea toteuttaa visioitaan. Niillä voisi oikeasti olla mahdollisuus tehdä suomalaisesta elokuvasta jopa vientituote ja kaupallisesti kannattava. Ei pitäisi ajatella että tehdään tässä nyt vaan tarinoita suomalaisille tai taideleffaa pienille piireille. Parhaat tarinat ovat universaaleja ja henkilökohtaisia yhtäaikaa.

Kahvinjuojana olen kerettiläinen pikakahvin käyttäjä. Raskausaikana kahvinlemu kuvotti ja hifistely mutterikeittimellä ja kaffecentralin laadukkailla espressoilla jäi. Itseasiassa minulle on melko samantekevää mitä se juomani kahvi on, kunhan saan siihen ison tilkan kuohukermaa. Ei sokeria, ei maitoa vaan puoli desia kermaa. Juon päivässä vain yhden kupin heti aamulla herättyäni.

No mutta niihin elokuviin.
Kymmenen tällä hetkellä tärkeintä elokuvaani:

Kubrickin The Shining (10.) tulee varmasti pysymään aina suosikkieni joukossa, laitan sen nyt sijalle 10. En muista milloin olen nähnyt elokuvan ensimmäistä kertaa, olen ollut kaksivuotias sen ilmestyessä, mutta siitä olen varma että olen lukenut Kingin tarinan ensin kirjana ja nähnyt sen jälkeen vasta elokuvana. Koska olen myös melkoinen kirjatoukka, tutkin mielelläni kirjojen ja niistä tehtyjen elokuvien suhdetta. Usein elokuva jää kirjalle ja sen ruokkimalle omalle mielikuvitukselle kakkoseksi, mutta joskus se onnistuu toteuttamaan hyvin kollektiivisen vision kirjasta, kuten vaikka taru sormusten herrasta -trilogia. Kubrickin hohto onnistui tekemään elokuvasta paremman kuin kirja, tuomalla siihen lisää syvyyttä loistavalla castingilla ja mielenkiintoisella musiikkivalinnalla. Aika harva meistä kuuntelee Bela Bartokin tyylistä modernia klassista kotonaan, mutta kun siihen liitetään Kubrickin upea kuvakerronta, se tuntuu yhtäkkiä täydelliseltä yhdistelmältä.

Tykkään Tim Burtonin melankolisen kauniista ja kimurantista maailmasta. Pidän useimmista hänen elokuvistaan, mutta kymmenen kärkeen voisin kelpuuttaa tällä hetkellä Beetlejuicen (9.) ja The Nightmare before Christmas (8.) -elokuvat. Beetlejuice oli ensimmäinen elokuva jonka olemme vuokranneet isosiskoni kanssa, ja siksi niin sykähdyttävä kokemus. Ensimmäinen elokuvissa katsomani elokuva sen sijaan oli alkuperäinen Disneyn Liisa Ihmemaassa piirretty, josta rakkauteni animaatioon ja kummallisiin tarinoihin syntyi, joten odotin Tim Burtonin versiolta paljon, mutta valitettavasti petyin pahemman kerran. En kuitenkaan voi olla Tim Burtonille pitkävihainen, sillä rakastan hänen painajainen ennen joulua -elokuvaansa niin paljon, ja katsonkin sen melkein joka vuosi uudestaan ja uudestaan. Se ja Burtonin ensimmäinen lyhyt animaatio "Vincent", ovat inspiroineet minut kokeilemaan Stop motion hahmojen rakentamista ja animointia. Työstän itsekin pientä käsikirjoitusta muutaman minuutin mittaiseen animaatioon joka perustuu sarjakuva-hahmoihini. Ehkä muutaman vuoden sisällä saisin jotain jopa aikaiseksikin. ( http://www.youtube.com/watch?v=_w38V5dFwr0 )

Yksi suosikkini on Paul Thomas Andersonin hieno Magnolia (7.). Tykkään elokuvan mosaiikkimaisuudesta, kuinka usean, kiinnostavan henkilöhahmon omat tarinat kietoutuvat yhteen ja kuinka hahmot kehittyvät. Andersonin uusin, There will be blood oli myös loistava elokuva. Paul Thomas Andersonin elokuvat kannattaakin ostaa kotiin ja katsella muutaman vuoden välein. Niistä löytää aina jotain uutta.

Pidän Roman Polanskin elokuvista ja niistä ehdoton suosikkini on The Pianist (6.) En halua tehdä mitään elokuvanautinnon pilaavia juonipaljastuksia, jos joku ei ole kyseistä mestariteosta vielä nähnyt ja Adrian Brodyn huikeaa roolisuoritusta, mutta elokuvasta voi aistia sen henkilökohtaisuuden. Polanski on kuitenkin itse kokenut juutalaisvainot perheensä kanssa, hän pääsi taaperona pakoon isänsä kanssa, mutta hänen äitinsä kuoli Auschwitzin keskitysleirillä.

Puolalais-ranskalaisesta juutalaisesta elokuvaohjaajasta voimmekin loikata toiseen keskieuroopan helmeen, eli puolijuutalaiseen, tšekkiläiseen Milos Formaniin, joka menetti niin ikään vanhempansa Auschwitzille. Jos minun olisi juuri nyt pakko sanoa suosikki-ohjaajani, Milos Forman olisi varmaan se. Rakastan niin montaa hänen elokuvistaan, One flew over the cuckoo nest (5.) Amadeus (4.), Hair, Larry Flynt - minulla on oikeus. Hänen elokuvissaan toistuu usein asetelma jossa erilainen yksilö joutuu taistelemaan olemassa olonsa oikeudesta valtavirtaa ja vallanpitäjiä vastaan. Elokuvista löytyy allegorioita toiseen maailmansotaan ja natseihin, sekä hänen omaan henkilökohtaiseen kapinointiinsa Prahan elokuva-akatemiassa taidebyrokraatteja vastaan.

Toinen kauhuelokuva joka pääsee suosikkielokuvieni top listalle on The Silence of the Lambs (3.) Uhrilampaat on kuitenkin mielestäni ainoa hyvä Thomas Harrisin romaanien filmatisoinneista. Elokuvassa on loistava casting ja taidokkaasti rakentuva juoni. Kuvakerronnasta moni kohtaus jää mieleen kummittelemaan vuosikausiksi visuaalisesti kiehtovana mutta groteskina kuvana, samoin kuin vuorosanoista jää elämään lainauksia kuten "It rubs the lotion on its skin or else it gets the hose again.". Yksi outo suosikkini elokuvassa on Q Lazzaruksen "Goodbye horses" -biisi.

Olen järjettömän suuri PIXAR-fani. Itseasiassa, olimme aviomieheni kanssa ensimmäisillä virallisilla treffeillämme Pixar-näyttelyssä. Nauroin niin paljon siellä pyörivälle For The Birds -lyhytelokuvalle että meinasin pissiä alleni. Se tietysti olisi jatkanut "lähtemättömien vaikutusten sarjaa", jotka pyrin tekemään silloiseen ihastukseeni ja nykyiseen lapseni isään alkaen kohtaamisestamme firman pikkujouluissa kun päätin näyttää taitoni hevikaraokessa. Oikeastaan, ei mennä siihen. WALL-E (2.)oli myös ensimmäinen elokuva jonka kävimme katsomassa yhdessä teatterissa. (mukavuudenhaluisina ihmisinä katsomme valtaosan elokuvista kotona ilman popcornin rouskutusta, karkkipussien rapinaa, edessä istuvaa hujoppia sekä takana potkivaa apinaa.) Raskausaikana kävimme katsomassa UP-elokuvan ja itkeä pillitimme kumpikin sen alun koskettavan rakkaustarinan aikana itsemme ihan tärviölle. Elokuvan nähneet voivat varmaan päätellä miksi. Tykkään myös Nemoa etsimässä ja Toy Story -elokuvista, mutta jos joku pitää nostaa muiden yli, se on minulle WALL-E. Pidän erityisesti viittauksista avaruusseikkailu 2001 elokuvaan ja samaistun vahvasti äkkipikaiseen EVE-robottiin.

Vaikka suosikkielokuvani vaihtelevatkin vuodesta toiseen, ykkönen on ainakin toistaiseksi ylivoimainen suosikkini vuodesta toiseen. Eternal Sunshine of the Spotless Mind (1.) ei ole pelkästään upea elokuva, vaan myös kirjoitettuna shooting scriptinä mahtava. Luen aika paljon käsikirjoituksia oppiakseni tarinankerrontaa. Michel Gondry ja Charlie Kaufman ovat spektaakkelimainen yhdistelmä ja Jon Brionin kaunis score kruunaa elokuvan. Vaikka pidänkin Kaufmania loistavana käsikirjoittajana, en ole löytänyt hänen muista elokuvistaan sitä samaa kuin Tahraton mieli minulle aiheutti. Jos elokuvaan voi rakastua, koin sen tämän elokuvan kanssa, ja valitettavasti etsin samaa kokemusta epätoivoisesti muista Kaufmanin käsikirjoituksista.


Bubbling under: Hair, Vertigo, Milk, Mulholland drive, ninth gate.


*Tunnen pyhää vihaa kaikkia uudelleen filmatisointeja kohtaan, sillä ne vievät osan tarinan charmista. Jos tietyn aikakauden tarina on jo kerrottu sille ominaisella tavalla, miksi kaivaa se naftaliinista kun maailmassa varmasti riittää uusia tarinoita? Ilmoittaudun vaikka vapaa-ehtoiseksi kirjoittamaan niitä. Hah.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti